Blur teki edellisellä levyllään täyskäännöksen. Koko 90-luvun alkupuolen reippailla Kinks-sävyttelisillä brittipop-ralleilla ihastuttannut yhtye laittoi kitarat surisemaan, synkkeni ja kallistui kohti amerikkalaista vaihtoehtorokkia. Nyt mennään vielä omituisempaan suuntaan.

”13” kaatuu kuulijan päälle kaoottisena kokoelmana biisejä, joilla ei ensi alkuun tunnu olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Levyn avaavaa gospel-henkistä ”Tender”-biisiä lukuunottamatta, kappaleet tuntuvat olevan todellisessa takalukossa. Vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen pahin vaihtoehtokuorrutus ja rujous eivät enää hämää, vaan albumi alkaa pikkuhiljaa hahmottua ja tuntua järjelliseltä.

”13” on kunnianhimoinen ja lopulta varsin kelpo teos, mutta toisaalta Blur on monta kertaa lähellä tahallisen hankaluuden ja tekotaiteellisuuden syntiä. Ehkäpä seuraavalla albumilla bändin heiluri heilahtaa takaisin asentoon, jossa se pystyy yhtä aikaa tekemään sekä kiinnostavaa että helpommin sulatettavaa musiikkia.

 (3½/5)                                                                               Roope Lehtinen